Ihmisluonto Lastut

Punaisen sammakon tarina

February 23, 2021

Muistan lapsuuden luontohetkistä isän kanssa jänismetsällä nautitut eväsleivät,  sitruuna- ja neitoperhosten horjuvat tanssit tuoksuvatukoiden kukissa, matalan rannan setäni saaristomökillä. Tuolta rannalta kalastimme perhoshaaveilla rautakaloja ja muita läpikuultavia pikkusinttejä. Ne laskettiin hetkeksi pieneen punaiseen sankoon ja sitten takaisin mereen. Sudenkorennot olivat isoja ja lensivät äänekkäästi.

Kerran saimme ystäväni kanssa kuningasidean pyydystää pikkusammakoita rantaheinikosta ja tuoda ne kotiin kannellisessa ämpärissä. Lossimatkalla kotiin ämpäri horjahti ja yksi sammakoista karkasi takapenkin jalkatilaan.

Annoimme kaikille sammakoille nimet. Pienin niistä oli kaunis, punertavanruskea. Zera. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen nähnyt samanlaista sammakkoa. Se näytti kuuluvan ennemmin sademetsään kuin tavalliseen mökkipihaan. Muut näyttivät sellaisilta, joilta suomalaisten sammakoiden odottaakin näyttävän. Enkä muista niiden nimiä. En oikeastaan pitänyt ollenkaan sammakoista. Tuo pieni, punainen konna oli kuitenkin kuin jotain muuta.

Kotiin päästyämme laskimme sammakot ämpäristä nurmelle. Ne loikkivat eri suuntiin, ojiin ja heinikoihin. Oli kesä. Ämpäri heitetiin hiekkalaatikkoon ja sammakot unohtuivat.

En ikinä enää nähnyt missään samanlaista, punertavaa sammakkoa. Eikö pieni punainen selvinnyt talvesta vai muuttuiko se samanlaiseksi kuin kaikki muut sammakot? Ehkä alkukodissaan se olisi säilyttänyt loisteensa. Tai ainakin todennäköisemmin elänyt sammakkomaisia päiviään hyönteisiä pyydystäen ja sammakkopariaan etsien. Sammakon kauneus oli sidoksissa saareen. Kaikki oli sinä hetkenä poissa, kun auto ajoi lautalle, lautta irtosi huokaisten irti laiturista ja antautui levottomalle aallokolle.

Zera tarkoittaa latinaksi erästä perhossukua. Punaisen sammakon olemuksessa ja vatukkapensaissa siimeilevissä perhosissa olikin jotain samaa, haihtuvaista kauneutta. Usein luonnon kauneus piilee hyvin pienissä, vaikkapa sormenpään kokoisissa, asioissa – ne pitää vain löytää. Ja vaalia niitä osana luontoa, eikä sulkea ämpäriin.

Nyt aikuisena yritän oppia, miten elää ja nauttia luonnosta luonnon ehdoilla. Ihmisellä on suuri tarve jättää jotain jälkeensä, mutta luonto ansaitsee jäädä koskemattomaksi.

Tervetuloa seuraamaan matkaani lähemmäs luontoa – ehkä se herättää myös sinussa jotain ajatuksia.

Aion möyriä puutarhassa ja kasvimaalla tavoitteena omavaraisempi elämä. Aion hypätä uusiin luontoseikkailuihim lähellä ja pidemmänkin matkan päässä. Aion pohtia ekologisempia, kestävämpiä arjen valintoja sekä inspiroitua tieteestä ja taiteesta. Koulutukseltani olen insinööri ja vietän päivät pääasiassa tietokoneruudun edessä. Sydämeltäni olen luontoihminen, ja haluankin oppia ymmärtämään ja suojelemaan sitä paremmin.

Lähdetään etsimään luonnon pieniä ihmeitä.