Kuva: Sitruuna Kustannus
- Bjørn Vassnes: Pakkasen valtakunta: kryosfääri ja elämä
- Sitruuna Kustannus, 2019
- Alkuteos: Frostens rike: Kryosfæren og livet (Cappalen Damm, 2017)
- Kääntäjä: Virpi Vainikainen
- Sivumäärä 197s.
Kryosfäärillä tarkoitetaan maapallon niitä osia, joissa vesi esiintyy kiinteänä, eli jäätä, lumea, jäätiköitä ja ikiroutaa. Kryosfääri mahdollistaa vesivarannot ja elämän pohjoisessa, mutta myös lämpimillä alueilla, kuten Kalifornian manteliviljelmillä tai Gangesin tasangolla Pohjois-Intiassa.
Ilmasto on lämpenemässä. Ilmaston muuttuminen on luonnollista, kuten maapallon historiasta nähdään. Nykytiedon valossa lämpeneminen on kuitenkin aiempaa nopeampaa ja todennäköisesti ihmisen vauhdittamaa. Ilmastonmuutos uhkaa myös kryosfääriä. Merenpinta nousee 2,5 kertaa nopeammin kuin kymmenen vuotta sitten jäätiköiden sulamisen seurauksena (IPCC).
Kryosfäärin häviäminen vaikuttaa noidankehältä. Kun maapallolta häviää heijastavaa vaaleaa pintaa, kuten lumialueita ja jäätiköitä, niiden tilalle syntyy tummempia sulia vesialueita, jotka imevät auringon heijastamaa lämpöä tehokkaammin ja lämpeneminen kiihtyy.
Jäätiköiden sulamisesta seuraa yllättäviäkin sivuvaikutuksia. Tulvat ovat selviöitä, mutta myös vastaavasti kuivuus lisääntyy tietyillä alueilla. Aiemmin jokin alue on saanut vetensä sulaneen lumen seurauksena, jolloin vesi on imeytynyt tasaisesti maaperään. Jos sama vesimäärä tulee sateena, se huuhtoutuu maanpintaa pitkin eikä imeydy siihen yhtä tehokkaasti. Himalajan vuoristojen jäätiköiltä juoksevat joet tuovat elintärkeää vettä laajalle alueelle Aasiassa. Jos jäätiköt häviävät, veden puute voi aiheuttaa ennennäkemättömiä kriisejä. Pakkasen valtakunta herättää ajattelemaan esimerkiksi näitä aiheita. Pakkasen valtakunta kertoo kryosfäärin, ja samalla maapallon, vaiheista esihistoriasta nykypäivään.
Voimmeko oppia historiasta, miten suojella maapallon jäljellä olevaa kryosfääriä?
