Suomen suurin lintutapahtuma
Birdlife Suomi on järjestänyt Pihabongauksen vuodesta 2006 lähtien aina tammikuun viimeisenä viikonloppuns. Kyseessä on Suomen suurin lintutapahtuma, jossa bongataan parhaimmillaan jopa 800 000 lintuyksilöä ja reipas 100 lajia 15 000 havaintopaikalla. Bongailetko sinä yhdessä niistä?
Pihabongauksen perusteella ei voida sanoa tietyn lintulajin yleisyydestä, mutta havainnoilla voidaan täydentää muita lintuseurantoja, kuten Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilintulaskentoja. Suomen yleisimpänä tiaisena mustakravattinen talitiainen on ansiokkaasti pitänyt kärkipaikkaa joka vuosi. Perässä siipeilevät useimmiten sinitiaiset, pikkuvarpuset ja keltasirkut.
Osallistuin pihabongaukseen ensimmäistä kertaa, vaikka ruokintapaikalla nököttävän, siipiveikoille suunnitellun punaisen hirsituvan tapahtumia tuleekin seurattua olohuoneen isosta ikkunasta päivittäin. Lintulajit ja yksilöiden määrä pysyykin melko samana päivästä toiseen. Punatulkut toivat joulun mukanaan, mutta ovat vuodenvaihteen jälkeen pysytelleet poissa pihamme ilmatilasta.
Mitä osaan kertoa pihani linnuista?
Alla on lista vuonna 2021 bongaamistani lajeista lukumäärineen. Lukumäärä viittaa siihen, montako yksilöä kutakin lajia oli enimmillään näkyvissä samaan aikaan. Tällä tavoin vältetään laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan.
Naakka 10
Tailitintti 5
Keltasirkku 4
Varpunen 3
Pikkuvarpunen 2
Sinitiainen 2
Kyyhky 2
Harakka 1
Naakkojen valtakunta
Suoraan sanottuna en ole hirveän innoissani naakoista – ainakaan omalla ruokintapaikallani. Ensin omenapuun alle laskeutuu hiljainen hiipivä tiedustelija. Pian perässä pöllähtävät paikalle yhdyskunnan loput eläjät karkottaen pikkulinnut tieltään. Ne riekkuvat kuin nousuhumalaiset holtittomasti talipallotelineessä, joka keikkuu lintujen painosta puolelta toiselle. Kokonainen talipallo on nokittu yhdessä siivenhujauksessa. Hirsituvalle on hankalampi päästä, sillä ovi- ja ikkuna-aukot ovat melko pienet ja sisäänkäynti on muutenkin ahdas, mutta rohkeimmat pyristelevät ympäriinsä ja yrittävät napata pähkinän tai kaksi. Loput tepastelevat rehvakkaasti puun alla. Paikalle takaisin uskaltautuneet tiaiset ja varpuset väistelevät niitä minkä ehtivät. Nykyään naakat eivät enää ole rauhoitettuja (paitsi pesimäaikaan 10.3.-31.7.), mikä selittää ehkä sen, miksi ne kaikkovat paikalta salamannopeasti kun kopautan rystysiä ikkunalasiin. Pikkulinnut keskeyttävät syömisensä, mutta eivät samaan tapaan ota siipiä alleen.
Naakkakannat ovat viime vuosina kasvaneet sekä kaupungeissa että maaseudulla. Suurimmat ongelmat aiheutuvat maataloudelle. Naakat sotkevat paikkoja, repivät paaleja ja voivat levittää tauteja. Ne ovat myös eteviä tukkimaan savupiippuja ja muita rakenteita. Eihän meidän talommekaan ollut missään vaiheessa täysin asumaton: ennen virallista muuttoamme talomme piippu tarjosi suojaisan kotipesän naakkapariskunnalle. Sen jälkeen piippuu asennettiin verkko estämään lintujen pesimisen.
Vapaamieliset varpuset ja touhukkaat tiaiset
Talitiaiset ovat veikeitä kavereita, vaikkakin kieltämättä olenkin kokenut ne hieman tylsiksi yleisyytensä takia. Vaikka eihän se talitiaisen vika ole. Olen yrittänyt tiirata tinttejä hieman eri kulmasta, ja niistä paljastuukin kaikenlaista mielenkiintoista! Tähän asti en esimerkiksi tiennyt, että valkoiset poskilaikut kertovat yksilön statuksesta: mitä epäsiistimmät poskihöyhenet, sen pidemmälle jonon päähän yksilö joutuu ruokintapaikalla. Talitiaiset nimittäin nokkivat heikompien yksilöiden poskihöyheniä osoittaakseen sosiaalisen asemansa. Ja onhan keltaisen ja samettisen mustan värin kontrasti kertakaikkisen upea. Oikeastaan talitiainen alkaakin näyttää herkältä satulinnusta. Toisaalta, lintulaudan vakiovierailijan tiedetään myös nälissään voivan tappaa muita pikkulintuja ja nokkia näiden aivot ravinnoksi.
Viirutakkiset keltasirkut piristävät synkkääkin päivää aurinkoisella värityksellään. Aikuinen koiras on sitruunankeltainen, naaraat ja nuoret linnut hieman hailakampia. Talitiaiseen verrattuna se on isompi, solakampi ja pidempipyrstöisempi. Meillä ne liikkuvat yleensä muutaman yksilön parvena ja lähinnä tepastelevat ruokintapaikan alapuolella etsimässä maahan pudonneita jyviä.
Pidän varpusista ja pikkuvarpusista, vaikka ne ovat ehkä höyhenpuvultaan vaatimattomampia kuin edellä mainitut tiaiset. Tai ehkä juuri sen takia. Ne sulautuvat paremmin ympäristöönsä, lehdettömiin pensaisiin ja oksakasoihin, joten niiden seuraaminen vaatii tarkkoja silmiä. Varpusella on harmaantunut lakki, pikkuvarpusella majavanruskea. Varpuset ja pikkuvarpuset ovat melko vapaamielisiä ja voivat lyöttäytyä myös sekaparviksi.
Pikkuruinen baskeripää, sinitiainen, voi sekoittua talitiaiseen. Sympaattinen siivekäs.
Sekalaiset muusikot
Kesykyyhkyistä olen ollut oudon innostunut, mutta kaikki taloudessamme eivät jaa mielipidettäni. Joitain vuosia sitten olinkin todella kiinnostunut viestikyyhkyistä. Roomalaiset sotajoukot ovat aikoinaan käyttäneet niitä voittojen ja tappioiden ilmoittamiseen. Ja tiesitkö, että nykypäivänä kyyhkyjen uskomatonta suunnitustaitoja hyödynnetään esimerkiksi Italiassa liikenneonnettomuuden urhien auttamiseen, kun verinäytteet voidaan lähettää kyyhkyn mukana etukäteen sairaalaan?
Toistaiseksi olen kuitenkin pidättäytynyt omista viestikyyhkyistä ja tyytynyt ihastelemaan kyyhkyjä luonnossa. Lenkkipolkumme varrella on eräs rivitaloasunto, jonka ruokintapaikka on aina mustanaan monenkirjavia kyyhkysiä. Ihastuneet huokaukseni selvästi kuultiin, sillä naapurissamme pesii tätänykyä loft-asunnossaan vienoisasti kujerteleva kyyhkypari. Uskon vahvasti, että juuri tämä kyseinen parivaljakko vierailee ruokintapaikallamme päivittäin. Ainakin niiden lentoväylä osoittaa sopivaan suuntaan. Toinen on vaalea, toisella on huomiotaherättävän tummanharmaita kuviointeja. Voiko kesykyyhkyn sukupuolta määrittää yksilön ulkonäön perusteella? Käyttäytymisen perusteella voisin ehkä tehdä arvauksia…
Yksinäinen seikkailija, harakka, vilahtelee pihallamme silloin tälllöin. Pidän sen graafisesta ja sliipatusta ulkonäöstä. Sen on samaan aikaan arvokas ja kujeileva. Harakan käheä räkätys on hyvää vastapainoa kyyhkyjen pehmeille sävelille. Se näyttäytyy melko harvakseltaan ruokintapaikalla, ja pysyttelee enemmin hieman sivummalla. Ehkä hieman jopa paheksuu helppoa päivällistä, jota pikkulinnut homeltavat koko valoisan ajan.
Minkälaisia havaintoja sinä teit Pihabongauksen aikana?
