Muistan lapsuuden luontohetkistä isän kanssa jänismetsällä nautitut eväsleivät, sitruuna- ja neitoperhosten horjuvat tanssit tuoksuvatukoiden kukissa, matalan rannan setäni saaristomökillä. Tuolta rannalta kalastimme perhoshaaveilla rautakaloja ja muita läpikuultavia pikkusinttejä. Ne laskettiin hetkeksi pieneen punaiseen sankoon ja sitten takaisin mereen. Sudenkorennot olivat isoja ja lensivät äänekkäästi. Kerran saimme ystäväni kanssa kuningasidean pyydystää pikkusammakoita rantaheinikosta ja tuoda ne kotiin kannellisessa ämpärissä. Lossimatkalla kotiin ämpäri horjahti ja yksi sammakoista karkasi takapenkin jalkatilaan. Annoimme kaikille sammakoille nimet. Pienin niistä oli kaunis, punertavanruskea. Zera. En ole…
